Kellokisoista ei jäänyt kyllä jälkipolville kerrottavaa.. Sinällään puitteet oli erinomaiset, järjestelyt hoidettu aivan vimosen päälle ja ilmat mitä parhaimmat. Mutta tulostaso ei kyllä päätä huimannut.

Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin matkaan ja oltiinkin juuri sopivasti paikalla kun ilmoittautumiset alkoivat. Homma oli hoidettu vielä hienosti niin, että jokainen koirakko sai aikaa harjoitustreeneihin kentällä missä sitten kisatottis tultaisiin suorittamaan. Pääsin Emman kanssa tekeen treenin ensimmäisten joukossa ja treeni menikin ihan mukavasti ja odotukset oli kyllä korkealla.

Lauantai aamuna oli sitten arvonta ja pääsimme ensimmäisten joukossa henkilöetsintään. Rata alkoi ihan mukavasti ja koira oli hyvässä vireessä. Maastossa näki vielä hyvin koiran työskentelyn ja olin ensimmäisiin pistoihin varsin tyytyväinen. Ensimmäinen maalimies löytyi jostain satasen kieppeiltä vasemmalta. Ilmaisu ihan ok. Sitten sadan metrin jälkeen totesin oikealla puolella jumalattoman kallion ja siinäkös ohjaajan pasmat sekosi! Millä helvetillä saan koirani tuonne! Pohjanmaan aakeilla laakeilla ku ei oo pahemmin tullut jyrkänteitä treenailtua  No pistotin koiraa vielä vasemmalla ja etenin ja yritin katsoa lähetyspaikkaa kalliolle. Sitten laitoin jostain raosta koiran menemään ja toivoin vain parasta. Suht hyvin se sitten lähtikin kiipeämään ja meni lähes päälle mutta ilmeisesti sieltä ei tullut sitten yhtään hajua niin ei mennyt päälle asti. En sitten laittanut koiraa toista kertaa enää kalliolle ja jatkoin rataa. Sinnehän se maalimies sitten jäi. Loppuradasta vasemmalle pistot olivat aika lyhyehköjä joten jouduin pistottamaan jonkun piston uusiksikkin. Sitten tuli myöskin se vuoden ensimmäinen vale. En tiedä jännittikö ohjaaja normaalia enemmän ja tämä vaikutti koiraan tällä tavalla. Valepiiloja radalla kyllä oli mutta en uskonut että koira niihin näin reagoisi. No ehkä ohjaajalta tuli normaalia enemmän painetta ja kun on pehmeä koira niin se vaikuttaa heti työskentelyyn. Viimeinen maalimies löytyi takarajalta oikelta puolelta ja näyttö olikin varsin vauhdikas mutta se ei enää meidän peliä pelastanut. Notta tämmönen sähellys tällä kertaa. Harmitti niin vietävästi. Mutta olipa myös opettavainen kokemus taas. Itsellä kun tuo kisakokemus on niin vähäistä vielä ja tollaset 'pienehköt' kalliot pistää heti pöntön sekasi

No ajattelin kuitenkin vaikkei tulokseen mahiksia ollutkaan notta käydääs tekeen tuo tottis ku se on niin mukavaa. Sunnuntaina sitte tehtiin tottis ja totesin suorituksen jälkeen, että oli sitte viimenen tottis jos ei ole tulokseen mahiksia. Oli sitte ohjaaja niin kuutamolla että voi hyvää päivää! Aluksi en saanut koiraa kunnolla vireeseen ja meillä oli ensimmäisenä paikalla makuu. Koira oli siellä sitten nostanut itseänsä ihan kiitettävästi ja mitä tekee ohjaaja.. no lähtee vielä nostattamaan koiraa ja nostattaa suorituksen loppuun sitä niin, että hommahan lähtee lapasesta ihan totaalisesti!! Seuraaminen oli jo niin hirvittävää edistämistä ettei oo tosikaan. Annoin normaalia nostattavammat seuraa käskyt myös jättäviin ja nehän meni kaikki seisomiseksi. Lisäksi tästä kaiksesta nostattamisesta kun ohjaaja tietää, että koira nostaa itseään loppua kohti..siis ilman ohjaajan omaa nostatusta, niin hyppynoudossa kapulan luovutus ei onnistunutkaan ensimmäisestä käskystä  Terve vaan. Juu ollaan me reetattu ja kotona se osaa.. No tästä lystistä ei sitte 79 pistettä enempää voinut antaa. Jep ja juu.. Jospa tästä taas opimme jotain.

No käytiin sitten koko hauskuuden lisäksi juoksemassa esineruutu. Juoksemiseksihan se meni kun koira ei pystynyt työskentelemään. Kävi nimittäin niin, että kun odotettiin ruutuun vuoroa niin yhtäkkiä huomasin että miksi koira yhtäkkiä alkoi pyörimään ja jäi pitämään takatassua ilmassa ja sitten se iski mua perseeseen! Nimittäin ampiaiset! Me oltiin hengattu maa ampiais pesän päällä ja piru että ne oli vihasia. Joutu oikeen juoksemaan karkuun. Menin kuitenkin tekemään ruudun mutta Emma ei enää kyenny työskentelemään piston vuoksi. Kyllä se joka lähetyksellä lähti mutta juoksi pää ylhäällä joten pistettiin ite homma poikki. Kauhee mutti sillä tulikin taka tassuun ja omaa persusta poltteli niin vietävästi!

No tähän päätteeksi voi omalta osalta sanoa että 'paska reissu mutta tulipa tehtyä'  Mutta Liisukka onneks pokkas AVO luokan jäljeltä mestaruuden ja sillä E-P: alaosasto sijoittui viidenneksi! Joka tapauksessa järjestelyt ja puitteet oli kyllä todella hienot joten kiitos siitä Turulle!

Tämä viikko on mennytkin sitten sairastellessa. Yllätys yllätys ku ittellä oli lomaviikko. Olin tietysti miettinyt kuinka käyn tosi pitkiä lenkkejä koirien kanssa ja treenaan joka päivä mutta mitä vielä! Tiistai iltana Emma alkoi oksentaa noin yhdeksän aikaan illalla. Ensimäisenä tuli kaikki päivän ruoat. Sen jälkeen koko yö tunnin välein se oksensi veristä limaa. Oli muuten sitten helvetin pitkä yö. Vielä kun mieskin oli työmatkalla niin yksinään itkeä tuhersin yön, että nyt mun koirani kuolee. Aamulla sitten eläinlääkääriin ja koira heti tiputukseen. Tulehdusarvot oli koholla ja koira kärsi nestevajauksesta. Vatsasta otettiin röntgen kuvat josko näkyis jotain epäilyttävää mutta ei mitään. Koko päivän se oli sitten tiputuksessa. Aluksi eläinlääkärissä ja illalla jatkoin kotona. Seuraavana päivänä käytiin vielä kontollissa ja veriarvot olivat olivat jo normaalit. Koira lähti toipumaan todella nopeasti antibiooteilla. Ikävä vain ettei selvinnyt mistä oksentelu johtui. Ehkä se oli vain normaalia äkäisempi vatsapöpö. Mutta pääasia että Emma toipuu ja voi hyvin taas.